Kirjoittamisen ilosta
Search
Auringonlasku Yli-Kitkalla.

Automatkalla Pohjois-Suomessa – Pirkanmaalta Koillismaalle

Automatkalla Pohjois-Suomessa -matkapäiväkirjan ensimmäinen osa kertoo kolmiviikkoisen road trippimme valmisteluista ja kuljettaa meidät Pirkanmaalta Koillismaalle.

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”

Haaveilimme useamman vuoden Pohjois-Suomessa käymisestä kesällä. Ryhdyimme toimeen syksyllä 2021 ja merkitsimme Suomen karttaan paikkoja, joissa haluaisimme vierailla. Pisteitä kertyi tiuhasti Suomen itäpuolelle pohjoiseen asti. Kesällä 2022 road trip jäi tekemättä, sillä työskentelin mielenkiintoisen projektin parissa. Otimme kartan esiin alkuvuodesta 2023, kun keskustelimme tulevasta kesälomasta. Utsjoesta muodostui matkamme määränpää, ja pian varasimme sinne majoituksen. Automatka oli toteutettava. Oli suunniteltava siirtymät.

Suunnitellessamme automatkaa, huomasimme, että kuukausi on lyhyt aika, kun on runsaasti mielenkiintoisia paikkoja, joissa vierailla. Järviä kalastettavaksi ja kansallispuistoja koluttavaksi. Karsimme listalta kohteita, jotta pystyisimme viettämään tietyissä paikoissa useamman päivän. Suunnittelimme etapit 4- ja 7-vuotiaiden ehdoilla, ja pisimmäksi siirtymäksi muodostui reilu neljä tuntia. Lapset odottivat innoissaan seikkailua, ”pitkää reissua”, vaikka harmittelivat samalla, että eivät näkisi kavereita useampaan viikkoon.

Mitä pakata mukaan, kun tien päällä ollaan yli kolme viikkoa? Muun muassa makuupussit ja -alustat, teltta, trangia, saappaat, vaelluskengät, lenkkarit, vaatteita t-paidoista ja shortseista villafleecetakkiin ja merinovillakerrastoihin, kuksat, termari, vieheitä ja vapoja. Ja pehmoleluja, kiikarit sekä tärkeimmät kirjat piirustusvälineitä unohtamatta. Lopulta ei mitään sellaista, mikä ei olisi mukana viikon vastaavalla reissulla. Auton takakontti on tilava, mutta silti suksiboksi koristi kattoa.

Puhuimme etukäteen odotuksistamme automatkaa koskien. Kirjasimme ylös paikat, jotka halusimme kokea. Odotin näkeväni maisemat, joista olin haaveillut pitkään. Odotin myös, että kesäloma sisältäisi sopivassa suhteessa lepoa ja liikuntaa.

”Hei, hei koti!”, totesi nuorimmainen kesäkuun lopussa, kun ajoimme kotipihasta kadulle.

Sastamalasta Kuopioon

Kun suunnittelimme automatkaa, tarkistin aluksi, milloin vanhempani järjestäisivät perinteiset kesäjuhlat Sastamalassa. Lähdimmekin reissuun juhlien jälkeisenä päivänä, taskussa monet hyvän reissun ja turvallisten kilometrien toivotukset.

Ensimmäisen matkapäivän siirtymä oli yksi reissun pisimpiä. Tankkasimme matkalla vatsat täyteen appivanhempieni luona sekä nappasimme välipalan mukaan Vaajakoskelta. Olimme Kuopiossa kuudelta illalla. Päivällisen jälkeen huoneessa oli hiljaista – nuoremmat matkalaiset nukkuivat lähes puoli vuorokautta. Itseäkin väsytti. Kun painoin työkoneen näytön alas kymmeneltä, totesin, että olisi viisasta lähteä reissuun levänneenä.

Lomasää helli sekä tullessa Kuopioon että sieltä lähtiessä – vettä satoi ja elohopea oli tippunut reilusti alle kahdenkymmenen. Hellejakso päättyi loman aloitukseen, eikä säätiedotus antanut toiveita paremmasta.

Kuopiosta Suomussalmelle

”Kohta oikealla on kultainen peura”, totean.

”Onko tämä se Rukan tie?”, nuorimmainen tarkistaa. Viitostie on tullut tutuksi viime vuosina.

Alkumatka Kuopiosta Suomussalmelle sujui kynien suhistessa paperilla, kun takapenkillä syntyi piirretyn matkapäiväkirjan ensimmäinen osa. Päivän ensimmäinen pysähdys oli Iisalmessa – kalastustarvikeliikkeeseen. Sukevalla kaivoimme kuoritakit esiin ja noudimme välipalat huoltoasemalta. Suomussalmella täytimme kylmälaukut. Hieman ennen Hiljaista kansaa nuorimmainen soitti isoisälle, joka oli pyytänyt ilmoittamaan ensimmäisestä bongatusta porosta. Pian pääsimme mökin pihaan, jossa kävi odotettu kuhina. Purimme auton, teimme iltapalaa ja kikatimme väsyneinä.

Hiljainen kansa Suomussalmella.

Seuraavana päivänä huomasimme, että kaikkeen emme olleet osanneet varautua. Viitostien siltatyö esti veneen ajamisen mökkilaituriin, sillä veneluiska oli siirretty tien toiselle puolelle ja väliaikaisen sillan alituskorkeus ei riittänyt, eikä toisaalta vesikään sen alla. Auto ja traileri jäivät veneenlaskupaikan lähelle, kalastaja jäi kalaan ilman eväitä ja kävelin nuorten matkalaisten kanssa mökille. Matkalla katsastimme niin Alassalmen muistomerkin kuin paikallisen kyläkaupan tarjonnan. Mökillä meitä ilahduttivat Piispanjärven erämainen tunnelma, kuikka ja oravanpoikanen. Hyttysparvi saneli iltakävelyn tahdin. Paljussa saimme sentään nauttia rauhassa järvimaisemasta sadepisaroiden tipahdellessa kasvoille.

Neljäs matkapäivä kului Kiantajärvellä. Ennen kalastusta nautimme lounaaksi hiillos-lohisoppaa sekä jälkiruoaksi muurinpohjaletut Hiljaisen kansan Niittytupa-ravintolassa ja lapset pomppivat heinäladossa. Päivä oli tuulinen, joten itikat jättivät meidät rauhaan järvellä. Kuopus simahti veneen keinuntaan. Kokeilimme vetouistella, mutta yleinen mielipide kääntyi pian heittokalastuksen puolelle. Veneretken onnistumisen määrittää eväät, joten välipalaksi nautimme muun muassa kaakaota vaahtokarkkien kera ja päivällisen valmistimme nuotiolla saaressa. Lapset tarkkailivat kiikareilla lokinpoikasia. Matkalla mökille näimme kaksi ketunpoikasta kisailemassa hiekkatiellä.

Vanha kelo Kiantajärvellä.

Kuusamo

Viidentenä matkapäivänä siirryimme Suomussalmelta Kuusamoon. Kuusamossa kiinnitimme huomiota siihen, että vedet olivat matalalla – veneen Yli-Kitkaan laskeminen jännitti sivusta katsojaa. Kun veneen laskija astui autosta ulos, nokialainen oli hörpätä vettä. Traileri oli ajettu laskurampin sivuun, jotta syvyys riitti veneen vesille laskemiseen.

Kalastaja ajoi veneen mökin laituriin ja teki seuraavina päivinä retkiä järvelle mökiltä käsin. Ensimmäisen aamupäivän työskentelin, kun lapset leikkivät. Illalla kävimme veneilemässä yhdessä, ilman eväitä. Retki jäi lyhyeksi. Seuraavan päivän vietimme kolmisin maissa. Päätin nauttia Yli-Kitkasta ja oleilusta, enkä lähtenyt ajamaan järven toiselle puolen listallani olevien Posion kohteiden vuoksi. Lapsilta jäi istumatta muutama ylimääräinen tunti autossa. Hidastelimme. Etsimme iltalenkillä mökin pihalla vierailleita poroja. Lämmitimme saunan ja ihailimme maisemia.

Lapset nauttivat keulassa veneen kyydistä aurinkoisessa säässä.

Kun saavuimme Kuusamoon, sää oli muuttunut poutaiseksi, eikä sateesta ollut enää tietoakaan. Ihmettelimme siivekkäiden ystäviemme vähyyttä. Kolmantena päivänä Kuusamossa tutustuimme Yli-Kitkan aaltoihin – tuuli puhalsi ison selän yli ja kuorivaatteet tuntuivat ihanilta matkavauhdissa. Vanhempi nuorimmista matkalaisista sai uistelemalla pullean ahvenen. Kyllä, kokeilimme uistelua vielä toisenkin kerran, mutta raatimme päätti jälleen äänestää heittokalastuksen puolesta. Sainkin lipalla harjuksen. Pannulle päätyivät kuitenkin fallerot ja halloum Ahosaaressa.

Riisitunturi siintää Yli-Kitkan toisella puolella.

Kirjoitan laiturilla ja katselen Yli-Kitkan takana siintävää Riisitunturia. Ilta-aurinko lämmittää. Lapset ihastelevat, kun poro käy vasansa kanssa näyttäytymässä järven rannalla. Jatkan kirjoittamista, kun lapset ovat nukahtaneet ja ihmettelen, miten aurinko voi paistaa niin korkealta vielä puoli yhdentoista aikaan illalla.