Kirjoittamisen ilosta
Search
Auringonlasku Yli-Kitkalla.

Automatkalla Pohjois-Suomessa – Pirkanmaalta Koillismaalle

Automatkalla Pohjois-Suomessa -matkapäiväkirjan ensimmäinen osa kertoo kolmiviikkoisen road trippimme valmisteluista ja kuljettaa meidät Pirkanmaalta Koillismaalle.

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”

Haaveilimme useamman vuoden Pohjois-Suomessa käymisestä kesällä. Ryhdyimme toimeen syksyllä 2021 ja merkitsimme Suomen karttaan paikkoja, joissa haluaisimme vierailla. Pisteitä kertyi tiuhasti Suomen itäpuolelle pohjoiseen asti. Kesällä 2022 road trip jäi tekemättä, sillä työskentelin mielenkiintoisen projektin parissa. Otimme kartan esiin alkuvuodesta 2023, kun keskustelimme tulevasta kesälomasta. Utsjoesta muodostui matkamme määränpää, ja pian varasimme sinne majoituksen. Automatka oli toteutettava. Oli suunniteltava siirtymät.

Suunnitellessamme automatkaa, huomasimme, että kuukausi on lyhyt aika, kun on runsaasti mielenkiintoisia paikkoja, joissa vierailla. Järviä kalastettavaksi ja kansallispuistoja koluttavaksi. Karsimme listalta kohteita, jotta pystyisimme viettämään tietyissä paikoissa useamman päivän. Suunnittelimme etapit 4- ja 7-vuotiaiden ehdoilla, ja pisimmäksi siirtymäksi muodostui reilu neljä tuntia. Lapset odottivat innoissaan seikkailua, ”pitkää reissua”, vaikka harmittelivat samalla, että eivät näkisi kavereita useampaan viikkoon.

Mitä pakata mukaan, kun tien päällä ollaan yli kolme viikkoa? Muun muassa makuupussit ja -alustat, teltta, trangia, saappaat, vaelluskengät, lenkkarit, vaatteita t-paidoista ja shortseista villafleecetakkiin ja merinovillakerrastoihin, kuksat, termari, vieheitä ja vapoja. Ja pehmoleluja, kiikarit sekä tärkeimmät kirjat piirustusvälineitä unohtamatta. Lopulta ei mitään sellaista, mikä ei olisi mukana viikon vastaavalla reissulla. Auton takakontti on tilava, mutta silti suksiboksi koristi kattoa.

Puhuimme etukäteen odotuksistamme automatkaa koskien. Kirjasimme ylös paikat, jotka halusimme kokea. Odotin näkeväni maisemat, joista olin haaveillut pitkään. Odotin myös, että kesäloma sisältäisi sopivassa suhteessa lepoa ja liikuntaa.

”Hei, hei koti!”, totesi nuorimmainen kesäkuun lopussa, kun ajoimme kotipihasta kadulle.

Sastamalasta Kuopioon

Kun suunnittelimme automatkaa, tarkistin aluksi, milloin vanhempani järjestäisivät perinteiset kesäjuhlat Sastamalassa. Lähdimmekin reissuun juhlien jälkeisenä päivänä, taskussa monet hyvän reissun ja turvallisten kilometrien toivotukset.

Ensimmäisen matkapäivän siirtymä oli yksi reissun pisimpiä. Tankkasimme matkalla vatsat täyteen appivanhempieni luona sekä nappasimme välipalan mukaan Vaajakoskelta. Olimme Kuopiossa kuudelta illalla. Päivällisen jälkeen huoneessa oli hiljaista – nuoremmat matkalaiset nukkuivat lähes puoli vuorokautta. Itseäkin väsytti. Kun painoin työkoneen näytön alas kymmeneltä, totesin, että olisi viisasta lähteä reissuun levänneenä.

Lomasää helli sekä tullessa Kuopioon että sieltä lähtiessä – vettä satoi ja elohopea oli tippunut reilusti alle kahdenkymmenen. Hellejakso päättyi loman aloitukseen, eikä säätiedotus antanut toiveita paremmasta.

Kuopiosta Suomussalmelle

”Kohta oikealla on kultainen peura”, totean.

”Onko tämä se Rukan tie?”, nuorimmainen tarkistaa. Viitostie on tullut tutuksi viime vuosina.

Alkumatka Kuopiosta Suomussalmelle sujui kynien suhistessa paperilla, kun takapenkillä syntyi piirretyn matkapäiväkirjan ensimmäinen osa. Päivän ensimmäinen pysähdys oli Iisalmessa – kalastustarvikeliikkeeseen. Sukevalla kaivoimme kuoritakit esiin ja noudimme välipalat huoltoasemalta. Suomussalmella täytimme kylmälaukut. Hieman ennen Hiljaista kansaa nuorimmainen soitti isoisälle, joka oli pyytänyt ilmoittamaan ensimmäisestä bongatusta porosta. Pian pääsimme mökin pihaan, jossa kävi odotettu kuhina. Purimme auton, teimme iltapalaa ja kikatimme väsyneinä.

Hiljainen kansa Suomussalmella.

Seuraavana päivänä huomasimme, että kaikkeen emme olleet osanneet varautua. Viitostien siltatyö esti veneen ajamisen mökkilaituriin, sillä veneluiska oli siirretty tien toiselle puolelle ja väliaikaisen sillan alituskorkeus ei riittänyt, eikä toisaalta vesikään sen alla. Auto ja traileri jäivät veneenlaskupaikan lähelle, kalastaja jäi kalaan ilman eväitä ja kävelin nuorten matkalaisten kanssa mökille. Matkalla katsastimme niin Alassalmen muistomerkin kuin paikallisen kyläkaupan tarjonnan. Mökillä meitä ilahduttivat Piispanjärven erämainen tunnelma, kuikka ja oravanpoikanen. Hyttysparvi saneli iltakävelyn tahdin. Paljussa saimme sentään nauttia rauhassa järvimaisemasta sadepisaroiden tipahdellessa kasvoille.

Neljäs matkapäivä kului Kiantajärvellä. Ennen kalastusta nautimme lounaaksi hiillos-lohisoppaa sekä jälkiruoaksi muurinpohjaletut Hiljaisen kansan Niittytupa-ravintolassa ja lapset pomppivat heinäladossa. Päivä oli tuulinen, joten itikat jättivät meidät rauhaan järvellä. Kuopus simahti veneen keinuntaan. Kokeilimme vetouistella, mutta yleinen mielipide kääntyi pian heittokalastuksen puolelle. Veneretken onnistumisen määrittää eväät, joten välipalaksi nautimme muun muassa kaakaota vaahtokarkkien kera ja päivällisen valmistimme nuotiolla saaressa. Lapset tarkkailivat kiikareilla lokinpoikasia. Matkalla mökille näimme kaksi ketunpoikasta kisailemassa hiekkatiellä.

Vanha kelo Kiantajärvellä.

Kuusamo

Viidentenä matkapäivänä siirryimme Suomussalmelta Kuusamoon. Kuusamossa kiinnitimme huomiota siihen, että vedet olivat matalalla – veneen Yli-Kitkaan laskeminen jännitti sivusta katsojaa. Kun veneen laskija astui autosta ulos, nokialainen oli hörpätä vettä. Traileri oli ajettu laskurampin sivuun, jotta syvyys riitti veneen vesille laskemiseen.

Kalastaja ajoi veneen mökin laituriin ja teki seuraavina päivinä retkiä järvelle mökiltä käsin. Ensimmäisen aamupäivän työskentelin, kun lapset leikkivät. Illalla kävimme veneilemässä yhdessä, ilman eväitä. Retki jäi lyhyeksi. Seuraavan päivän vietimme kolmisin maissa. Päätin nauttia Yli-Kitkasta ja oleilusta, enkä lähtenyt ajamaan järven toiselle puolen listallani olevien Posion kohteiden vuoksi. Lapsilta jäi istumatta muutama ylimääräinen tunti autossa. Hidastelimme. Etsimme iltalenkillä mökin pihalla vierailleita poroja. Lämmitimme saunan ja ihailimme maisemia.

Lapset nauttivat keulassa veneen kyydistä aurinkoisessa säässä.

Kun saavuimme Kuusamoon, sää oli muuttunut poutaiseksi, eikä sateesta ollut enää tietoakaan. Ihmettelimme siivekkäiden ystäviemme vähyyttä. Kolmantena päivänä Kuusamossa tutustuimme Yli-Kitkan aaltoihin – tuuli puhalsi ison selän yli ja kuorivaatteet tuntuivat ihanilta matkavauhdissa. Vanhempi nuorimmista matkalaisista sai uistelemalla pullean ahvenen. Kyllä, kokeilimme uistelua vielä toisenkin kerran, mutta raatimme päätti jälleen äänestää heittokalastuksen puolesta. Sainkin lipalla harjuksen. Pannulle päätyivät kuitenkin fallerot ja halloum Ahosaaressa.

Riisitunturi siintää Yli-Kitkan toisella puolella.

Kirjoitan laiturilla ja katselen Yli-Kitkan takana siintävää Riisitunturia. Ilta-aurinko lämmittää. Lapset ihastelevat, kun poro käy vasansa kanssa näyttäytymässä järven rannalla. Jatkan kirjoittamista, kun lapset ovat nukahtaneet ja ihmettelen, miten aurinko voi paistaa niin korkealta vielä puoli yhdentoista aikaan illalla.

Pohjois-Karjalan luonto lumoaa korkeuseroilla, kuten näkymällä Kolilta Pieliselle.

Lumoudu Pohjois-Karjalan luonnosta

Vaaraa vaaran perään Kolin kansallispuistossa

Minkä maiseman yhdistät Pohjois-Karjalaan? Oletko kenties käynyt tai haaveillut käyväsi Kolin kansallispuistossa? Jos vastasit kyllä, et ole ainoa. Kävijämääräennätykset paukkuivat kansallispuistossa kesällä 2020. Kauniiden maisemien ihastelijoita riitti uutisten mukaan jonoksi asti. Pohjois-Karjalan luonto lumoaa.

Yksi Pohjois-Karjalan luonnon lumoavampia näkymiä avautuu Mäkrävaaralta Pieliselle.

Mikäli haluat välttää ruuhkat, ota talteen muutama vinkki. Olen patikoinut koko Herajärven pohjoispään kierroksen. Olen ihastellut niin Ryläyksen kiviputousta ja maisemaa Jeron yli Kolin huipuille kuin nauttinut Pielisen aalloista varpaita rantahiekkaan upottaen Rykiniemessä. Jos joutuisin valitsemaan yhden lempipaikan Kolin kansallispuistossa, se olisi Mäkrävaara. Reitti sinne ei ole helppo, sillä nousu on jyrkkä, mutta maisemat Paha-Kolille ja Pieliselle ovat hengästymisen arvoiset. Ja paikka on hieman Kolin huippuja rauhallisempi.

Aurinko laskee Kolin huippujen taakse Pohjois-Karjalassa.

Jos suuntaat vielä muutaman kilometrin kaakkoon Kolin kansallispuistossa, pääset nauttimaan lähes yksin maisemista Herajärven yli Vesivaaran laelta. Uudenlaisen perspektiivin Kolin kansallispuistoon saat, kun vuokraat veneen tai hankit venekuljetuksen Laitosaareen, jossa voit nauttia vaaramaisemista Pielisen rannalta käsin. Kenttälounas kruunaa retkipäivän.

Suot, harjut ja erämaajärvet Lieksassa ja Ilomantsissa

Mikäli olet koukuttunut soihin kuten minä, kannattaa muistaa, että Pohjois-Karjalasta löytyy myös Patvinsuon kansallispuisto. 15 kilometriä pitkä rengasreitti Suomunkierto soveltuu erinomaisesti päiväretkeilyyn, mutta jos haluat vierailla myös suolla, niin käynti esimerkiksi Teretinniemen lintutornilla kannattaa. Matkaa Kurkilahdesta Teretinniemen lintutornille ja takaisin kertyy noin kuusi kilometriä. Merkittyjä polkuja riittää tallattavaksi 80 kilometriä kansallispuistossa.

Kurkilahden pysäköintialueelta saa kulkea pitkospuita pitkin Teretinniemen lintutornille Patvinsuon kansallispuistossa.

Koska otin puheeksi suot, on mainittava myös Reposuon alue, johon rakastuin viime kesänä. 12 kilometriä pitkä Ketunlenkki kiertää koko Reposuon, joka sijaitsee Lieksassa. Jos olet liikkeellä lasten kanssa tai koko rengasreitin kiertäminen epäilyttää, tee muutaman kilometrin edestakainen päiväretki Ulkkajoen pysäköintialueelta Kaiskunniemen tulentekopaikalle. 

Kuikan kierroksella Petkeljärven kansallispuitossa kuljetaan harjuja pitkin ja erämaajärviä ihastellen.

Kun olet nähnyt vaaramaisemat ja suot, voit siirtyä ihailemaan harjuja ja erämaajärviä Petkeljärven kansallispuistoon Ilomantsissa. Kuikan kierros tarjoaa harjuja, lampia ja mäntykangasta reilun kuuden kilometrin verran. Jopa reipas leikki-ikäinen jaksaa taivaltaa sen eväiden kera.

Ruskan aikaan Ruka-Kuusamossa

Haaveissa koskenlaskua ja ruskamatkailua

Kitkajoen kuningaskosket. Pohdin puolisolle syntymäpäivälahjaa kesällä 2019 ja päädyin koskenlaskuun Kuusamossa. Ajankohdaksi suunnittelin syksyä, mutta kalenterista ei löytynyt pitkää viikonloppua pidempää vapaata ajankohtaa. Ajatus hautui vuoden, kunnes muuttui suunnitelmaksi kesäloman päätteeksi elokuussa 2020.

Paikka ja ajankohta valikoituivat sen mukaan, että tarkoitukseni oli nähdä ruska, jonka lupailtiin saapuvan Kuusamoon syyskuun puolivälissä. Siksi suuntasimme auton keulan kohti pohjoista 13. syyskuuta. Ajoin autoa, puoliso teki töitä ja isosisarukset viihdyttivät pikkusisaruksiaan takapenkeillä. 800 kilometrin matka pilkottiin kahdelle päivälle. Ensimmäinen etappi oli Tahko, jossa meitä vastassa oli tyhjä kylä.

Suomen pisimpien portaiden ja Tahkon näköalatornilla käynnin jälkeen matkamme jatkui kohti Kuusamoa. Reissun varrella ihailimme väriloiston ja kauniiden maisemien lisäksi Varpaisjärven Pyhän Mikaelin kirkkoa. Tervehdimme myös Hiljaisen kansan Suomussalmella. Kuusamoon saavuimme juuri ennen pimeää 14.9. ja bongasimme reissun ensimmäiset porot lähes mökkimme pihasta.

Kuusamon seudun retkikohteet ja palvelut

Seurueemme epävirallisena matkanjohtajana ja innokkaimpana ruskamatkailijana selvitin etukäteen, mitä Kuusamossa voi ja kannattaa tehdä. Luontokohteet olivat listamme kärkipäässä ja varusteet sen mukaiset. Auto oli täynnä villakerrastoja, kuorivaatteita ja vaelluskenkiä. Kantorinkka, kuksat ja termospullot löytyivät myös, unohtamatta ensiapuvälineitä.

Sillä välin, kun puoliso tutustui Oulangan kansallispuistoon Kitkajoesta käsin ja isosisarukset opiskelivat majapaikassamme, vietin tiistai-iltapäivän pikkusisarusten kanssa Riisitunturin kansallispuistossa nauttien Riisitunturin laelta avautuvista näkymistä. Seuraavana päivänä kävimme koko perheen voimin kurkkaamassa Kitkajokea ja Oulangan kansallispuistoa Pähkänänkalliolta sekä nautimme kenttälounaan Vennäänmutkassa. Kolmantena retkipäivänä patikoimme Hiiden Hurmoksen, tarkkailimme uteliaita kuukkeleita taukokatoksella ja kuuntelimme Kiutakönkään pauhua. Luonto tarjoili nälkäisille silmänruokaa.

Näkymä Pikku-Riisitunturille Riisin rääpäsyn varrelta.
Pähkänänkalliolta avautuu maailman kauneimmaksi kutsuttu suomalainen maisema.
Kiutakönkään alajuoksu.

Luontoretket ajoitimme säätiedotusten mukaan, emmekä kastuneet. Tihkusade ei haitannut meitä, sillä asenne ja varusteet olivat kunnossa. Aurinkokin näyttäytyi toisinaan. Reissun ainoan sateisen iltapäivän vietimme Kuusamon Tropiikissa, jossa oli tilaa polskia. Ylipäätään korona-ajan matkailusta jäi hyvät kokemukset – ihmisjoukkoja pystyi välttelemään, etäisyydet muihin ihmisiin oli helppo pitää ja käsidesiä oli saatavilla.

Palvelu oli sydämellistä. Tupsahdimme retkivarusteissa kahdeksan aikaan tiistai-iltana Pizzeria Rukaan, jossa perheen nuorimmat huomioitiin näyttämällä, miten mukaan tilatut pitsamme paistuivat puu-uunissa aidolla tulella. Vierailimme matkan aikana myös viereisessä Riipisen riistaravintolassa, jossa lähes koko seurueemme söi maankuuluiksi kutsuttuja Riipisen friteerattuja muikkuja. O’Learys Holiday Club Kuusamossa ilahdutti etenkin jälkikasvua tarjoamalla naposteltavaa ennen ruokien saapumista.

Nyt kutsuu sua Kuusamo

Ruka-Kuusamo koukutti siten, että päätimme puolison kanssa pidentää reissua yhdellä päivällä. Vietimme ylimääräisen yön kelomökissä Rukan kupeessa. Lähtöpäivänä katselin kuopuksen kanssa, kun muut laskivat Rukan kesäkelkkarataa. VillageExpress-tuolihissi vei heidät ylös ja kelkka toi kilometrin pituisen radan alas. Rukan maisemagondoli ei kulkenut kovan tuulen takia.

Rukan huiputuksen jälkeen lähdimme kotimatkalle, joka oli jälleen jaettu kahdelle päivälle. Pakkasimme eväät reppuun ja pidimme kahvitauon Muikkupuron laavulla Hossan kansallispuistossa. Illaksi päädyimme Vuokattiin, jossa nautimme iltapalan Wonder Womania hotellihuoneessa katsellen. Sunnuntaina matkasimme jäljelle jääneen 550 kilometrin etapin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun kuopus päätti nukkua pitkät päiväunet Vuokatinvaaran valloituksen jälkeen.

Kun edellinen matka päättyy, haaveilen jo seuraavasta. Matkakohteen ja ajankohdan valinta onnistuivat, minkä vuoksi mieleen pyrkii ajatus – takaisin on päästävä. Opin kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin Ruka-Kuusamossa vierähtää viikko nopeasti. Ja toiseksi, yksi lepopäivä keskellä lomaakin tekee ihmeitä.