Kirjoittamisen ilosta
Search

Ruskan aikaan Ruka-Kuusamossa

Haaveissa koskenlaskua ja ruskamatkailua

Kitkajoen kuningaskosket. Pohdin puolisolle syntymäpäivälahjaa kesällä 2019 ja päädyin koskenlaskuun Kuusamossa. Ajankohdaksi suunnittelin syksyä, mutta kalenterista ei löytynyt pitkää viikonloppua pidempää vapaata ajankohtaa. Ajatus hautui vuoden, kunnes muuttui suunnitelmaksi kesäloman päätteeksi elokuussa 2020.

Paikka ja ajankohta valikoituivat sen mukaan, että tarkoitukseni oli nähdä ruska, jonka lupailtiin saapuvan Kuusamoon syyskuun puolivälissä. Siksi suuntasimme auton keulan kohti pohjoista 13. syyskuuta. Ajoin autoa, puoliso teki töitä ja isosisarukset viihdyttivät pikkusisaruksiaan takapenkeillä. 800 kilometrin matka pilkottiin kahdelle päivälle. Ensimmäinen etappi oli Tahko, jossa meitä vastassa oli tyhjä kylä.

Suomen pisimpien portaiden ja Tahkon näköalatornilla käynnin jälkeen matkamme jatkui kohti Kuusamoa. Reissun varrella ihailimme väriloiston ja kauniiden maisemien lisäksi Varpaisjärven Pyhän Mikaelin kirkkoa. Tervehdimme myös Hiljaisen kansan Suomussalmella. Kuusamoon saavuimme juuri ennen pimeää 14.9. ja bongasimme reissun ensimmäiset porot lähes mökkimme pihasta.

Kuusamon seudun retkikohteet ja palvelut

Seurueemme epävirallisena matkanjohtajana ja innokkaimpana ruskamatkailijana selvitin etukäteen, mitä Kuusamossa voi ja kannattaa tehdä. Luontokohteet olivat listamme kärkipäässä ja varusteet sen mukaiset. Auto oli täynnä villakerrastoja, kuorivaatteita ja vaelluskenkiä. Kantorinkka, kuksat ja termospullot löytyivät myös, unohtamatta ensiapuvälineitä.

Sillä välin, kun puoliso tutustui Oulangan kansallispuistoon Kitkajoesta käsin ja isosisarukset opiskelivat majapaikassamme, vietin tiistai-iltapäivän pikkusisarusten kanssa Riisitunturin kansallispuistossa nauttien Riisitunturin laelta avautuvista näkymistä. Seuraavana päivänä kävimme koko perheen voimin kurkkaamassa Kitkajokea ja Oulangan kansallispuistoa Pähkänänkalliolta sekä nautimme kenttälounaan Vennäänmutkassa. Kolmantena retkipäivänä patikoimme Hiiden Hurmoksen, tarkkailimme uteliaita kuukkeleita taukokatoksella ja kuuntelimme Kiutakönkään pauhua. Luonto tarjoili nälkäisille silmänruokaa.

Näkymä Pikku-Riisitunturille Riisin rääpäsyn varrelta.
Pähkänänkalliolta avautuu maailman kauneimmaksi kutsuttu suomalainen maisema.
Kiutakönkään alajuoksu.

Luontoretket ajoitimme säätiedotusten mukaan, emmekä kastuneet. Tihkusade ei haitannut meitä, sillä asenne ja varusteet olivat kunnossa. Aurinkokin näyttäytyi toisinaan. Reissun ainoan sateisen iltapäivän vietimme Kuusamon Tropiikissa, jossa oli tilaa polskia. Ylipäätään korona-ajan matkailusta jäi hyvät kokemukset – ihmisjoukkoja pystyi välttelemään, etäisyydet muihin ihmisiin oli helppo pitää ja käsidesiä oli saatavilla.

Palvelu oli sydämellistä. Tupsahdimme retkivarusteissa kahdeksan aikaan tiistai-iltana Pizzeria Rukaan, jossa perheen nuorimmat huomioitiin näyttämällä, miten mukaan tilatut pitsamme paistuivat puu-uunissa aidolla tulella. Vierailimme matkan aikana myös viereisessä Riipisen riistaravintolassa, jossa lähes koko seurueemme söi maankuuluiksi kutsuttuja Riipisen friteerattuja muikkuja. O’Learys Holiday Club Kuusamossa ilahdutti etenkin jälkikasvua tarjoamalla naposteltavaa ennen ruokien saapumista.

Nyt kutsuu sua Kuusamo

Ruka-Kuusamo koukutti siten, että päätimme puolison kanssa pidentää reissua yhdellä päivällä. Vietimme ylimääräisen yön kelomökissä Rukan kupeessa. Lähtöpäivänä katselin kuopuksen kanssa, kun muut laskivat Rukan kesäkelkkarataa. VillageExpress-tuolihissi vei heidät ylös ja kelkka toi kilometrin pituisen radan alas. Rukan maisemagondoli ei kulkenut kovan tuulen takia.

Rukan huiputuksen jälkeen lähdimme kotimatkalle, joka oli jälleen jaettu kahdelle päivälle. Pakkasimme eväät reppuun ja pidimme kahvitauon Muikkupuron laavulla Hossan kansallispuistossa. Illaksi päädyimme Vuokattiin, jossa nautimme iltapalan Wonder Womania hotellihuoneessa katsellen. Sunnuntaina matkasimme jäljelle jääneen 550 kilometrin etapin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun kuopus päätti nukkua pitkät päiväunet Vuokatinvaaran valloituksen jälkeen.

Kun edellinen matka päättyy, haaveilen jo seuraavasta. Matkakohteen ja ajankohdan valinta onnistuivat, minkä vuoksi mieleen pyrkii ajatus – takaisin on päästävä. Opin kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin Ruka-Kuusamossa vierähtää viikko nopeasti. Ja toiseksi, yksi lepopäivä keskellä lomaakin tekee ihmeitä.

Jaa kirjoitus muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat kirjoitukset

Auringonlasku Yli-Kitkalla.
Matkat kotimaassa

Automatkalla Pohjois-Suomessa – Pirkanmaalta Koillismaalle

Automatkalla Pohjois-Suomessa -matkapäiväkirjan ensimmäinen osa kertoo kolmiviikkoisen road trippimme valmisteluista ja kuljettaa meidät Pirkanmaalta Koillismaalle. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” Haaveilimme useamman vuoden Pohjois-Suomessa käymisestä

Lue lisää »
Pohjois-Karjalan luonto lumoaa korkeuseroilla, kuten näkymällä Kolilta Pieliselle.
Matkat kotimaassa

Lumoudu Pohjois-Karjalan luonnosta

Vaaraa vaaran perään Kolin kansallispuistossa Minkä maiseman yhdistät Pohjois-Karjalaan? Oletko kenties käynyt tai haaveillut käyväsi Kolin kansallispuistossa? Jos vastasit kyllä, et ole ainoa. Kävijämääräennätykset paukkuivat

Lue lisää »