Kirjoittamisen ilosta
Search

Ruskan aikaan Ruka-Kuusamossa

Haaveissa koskenlaskua ja ruskamatkailua

Kitkajoen kuningaskosket. Pohdin puolisolle syntymäpäivälahjaa kesällä 2019 ja päädyin koskenlaskuun Kuusamossa. Ajankohdaksi suunnittelin syksyä, mutta kalenterista ei löytynyt pitkää viikonloppua pidempää vapaata ajankohtaa. Ajatus hautui vuoden, kunnes muuttui suunnitelmaksi kesäloman päätteeksi elokuussa 2020.

Paikka ja ajankohta valikoituivat sen mukaan, että tarkoitukseni oli nähdä ruska, jonka lupailtiin saapuvan Kuusamoon syyskuun puolivälissä. Siksi suuntasimme auton keulan kohti pohjoista 13. syyskuuta. Ajoin autoa, puoliso teki töitä ja isosisarukset viihdyttivät pikkusisaruksiaan takapenkeillä. 800 kilometrin matka pilkottiin kahdelle päivälle. Ensimmäinen etappi oli Tahko, jossa meitä vastassa oli tyhjä kylä.

Suomen pisimpien portaiden ja Tahkon näköalatornilla käynnin jälkeen matkamme jatkui kohti Kuusamoa. Reissun varrella ihailimme väriloiston ja kauniiden maisemien lisäksi Varpaisjärven Pyhän Mikaelin kirkkoa. Tervehdimme myös Hiljaisen kansan Suomussalmella. Kuusamoon saavuimme juuri ennen pimeää 14.9. ja bongasimme reissun ensimmäiset porot lähes mökkimme pihasta.

Kuusamon seudun retkikohteet ja palvelut

Seurueemme epävirallisena matkanjohtajana ja innokkaimpana ruskamatkailijana selvitin etukäteen, mitä Kuusamossa voi ja kannattaa tehdä. Luontokohteet olivat listamme kärkipäässä ja varusteet sen mukaiset. Auto oli täynnä villakerrastoja, kuorivaatteita ja vaelluskenkiä. Kantorinkka, kuksat ja termospullot löytyivät myös, unohtamatta ensiapuvälineitä.

Sillä välin, kun puoliso tutustui Oulangan kansallispuistoon Kitkajoesta käsin ja isosisarukset opiskelivat majapaikassamme, vietin tiistai-iltapäivän pikkusisarusten kanssa Riisitunturin kansallispuistossa nauttien Riisitunturin laelta avautuvista näkymistä. Seuraavana päivänä kävimme koko perheen voimin kurkkaamassa Kitkajokea ja Oulangan kansallispuistoa Pähkänänkalliolta sekä nautimme kenttälounaan Vennäänmutkassa. Kolmantena retkipäivänä patikoimme Hiiden Hurmoksen, tarkkailimme uteliaita kuukkeleita taukokatoksella ja kuuntelimme Kiutakönkään pauhua. Luonto tarjoili nälkäisille silmänruokaa.

Näkymä Pikku-Riisitunturille Riisin rääpäsyn varrelta.
Pähkänänkalliolta avautuu maailman kauneimmaksi kutsuttu suomalainen maisema.
Kiutakönkään alajuoksu.

Luontoretket ajoitimme säätiedotusten mukaan, emmekä kastuneet. Tihkusade ei haitannut meitä, sillä asenne ja varusteet olivat kunnossa. Aurinkokin näyttäytyi toisinaan. Reissun ainoan sateisen iltapäivän vietimme Kuusamon Tropiikissa, jossa oli tilaa polskia. Ylipäätään korona-ajan matkailusta jäi hyvät kokemukset – ihmisjoukkoja pystyi välttelemään, etäisyydet muihin ihmisiin oli helppo pitää ja käsidesiä oli saatavilla.

Palvelu oli sydämellistä. Tupsahdimme retkivarusteissa kahdeksan aikaan tiistai-iltana Pizzeria Rukaan, jossa perheen nuorimmat huomioitiin näyttämällä, miten mukaan tilatut pitsamme paistuivat puu-uunissa aidolla tulella. Vierailimme matkan aikana myös viereisessä Riipisen riistaravintolassa, jossa lähes koko seurueemme söi maankuuluiksi kutsuttuja Riipisen friteerattuja muikkuja. O’Learys Holiday Club Kuusamossa ilahdutti etenkin jälkikasvua tarjoamalla naposteltavaa ennen ruokien saapumista.

Nyt kutsuu sua Kuusamo

Ruka-Kuusamo koukutti siten, että päätimme puolison kanssa pidentää reissua yhdellä päivällä. Vietimme ylimääräisen yön kelomökissä Rukan kupeessa. Lähtöpäivänä katselin kuopuksen kanssa, kun muut laskivat Rukan kesäkelkkarataa. VillageExpress-tuolihissi vei heidät ylös ja kelkka toi kilometrin pituisen radan alas. Rukan maisemagondoli ei kulkenut kovan tuulen takia.

Rukan huiputuksen jälkeen lähdimme kotimatkalle, joka oli jälleen jaettu kahdelle päivälle. Pakkasimme eväät reppuun ja pidimme kahvitauon Muikkupuron laavulla Hossan kansallispuistossa. Illaksi päädyimme Vuokattiin, jossa nautimme iltapalan Wonder Womania hotellihuoneessa katsellen. Sunnuntaina matkasimme jäljelle jääneen 550 kilometrin etapin yhden pysähdyksen taktiikalla, kun kuopus päätti nukkua pitkät päiväunet Vuokatinvaaran valloituksen jälkeen.

Kun edellinen matka päättyy, haaveilen jo seuraavasta. Matkakohteen ja ajankohdan valinta onnistuivat, minkä vuoksi mieleen pyrkii ajatus – takaisin on päästävä. Opin kuitenkin kaksi asiaa. Ensinnäkin Ruka-Kuusamossa vierähtää viikko nopeasti. Ja toiseksi, yksi lepopäivä keskellä lomaakin tekee ihmeitä.

Riisitunturin kiertävä Riisin rääpäsy on mainio päiväretkeilykohde lasten kanssa Riisitunturin kansallispuistossa.

Lasten kanssa Riisitunturin kansallispuistossa

Aurinko vetäytyy pilviverhon taakse. Ajomatka Rukalta Riisitunturille kestää Google Mapsin mukaan puoli tuntia. Ajan Kemijärventietä pohjoiseen, kunnes käännyn Alakitkantielle. Muutama sadepisara tipahtaa tuulilasiin. Onneksi mukana on kuorivaatteet, ajattelen.

Lapset nukkuvat takapenkillä. Hiljennän maisemankatseluvauhtiin. Ihailen puuruskaa, joka heijastaa peilikuvansa Kitkajärveen. Koska Riisin rääpäsy on suosittu, paras aika kulkea reitti on varhain aamulla tai myöhään iltapäivällä. Lasken, että olemme perillä kolmelta.

Käännyn kapealle Tolvantielle. Vastaan tulee enenevässä määrin autoja, joita väistän ohituspaikoilla. Kukaan muu ei aja samaan suuntaan. Tolvantiellä siirrymme Pohjois-Pohjanmaalta Lappiin. Viime kerrasta Lapissa on vierähtänyt 12 vuotta.

Joukko poroja evästää tien laidassa. Ihailen eläinten luonnetta, autoilijan on väistettävä nämä hitaasti tien yli lönkyttelevät puolivillit kotieläimet. Osa poroista jatkaa syömistä, vaikka ajan ohitse metrin päästä.

Kun käännyn Riisitunturin lähtöpisteen pysäköintialueelle, jännitän miten pitkälle polun alkupäästä joudun jättämään auton. Kuopus kulkee selässä kantorinkassa, mutta esikoiselle en tahdo ylimääräisiä kilometrejä kuljettavaksi. Ensimmäiset puskurit tulevat vastaan nopeasti, mutta onneksi edessä pilkottaa seuraava kolo. Rohkaistun ajamaan eteenpäin väistäen vastaan tulevia autoja ja retkeilijöitä.

Rohkeus kannattaa, sillä löydän parkkipaikan viralliselta pysäköintialueelta. Ajoitus on loistava; autojen ja ihmisten virta on poispäin Riisitunturilta. Pakkaan kantorinkkaan eväät, ensiapuvälineet ja lämmintä vaatetta. Kun puen lapsille lisää vaatetta päälle, muistan unohtaneeni oman kuoritakkini vuokramökille. Säätiedote ei ennusta sadetta, toivottavasti se pitää paikkansa.

Lähdemme kulkemaan reittiä myötäpäivään, kuten Riisitunturin kansallispuiston sivuilla suositellaan. Keskitymme väistelemään vastaantulevia ihmisiä, varomaan kulkijoiden hiomalta polulta esiin nousseita juurakoita ja nauttimaan syyskuun punertavan oranssista maaruskasta. Ja huomaamme vasta ylhäällä, miten upeat maisemat taaksemme ovat jääneet. Matkanteko hidastuu, kun kaivan puhelimen esiin.

Riisin rääpäsyn varrella avautuu näkymä Kitkajärvien yli.

Ruskovillan merinovillainen ulkoilupaita lämmittää sopivasti, eikä kantorinkka selässä tunturille noustessa kaipaa muuta vaatetta päälle. On kymmenen astetta lämmintä. Vasta tunturin laella tuuli puhaltaa siten, että kaivan rinkasta päälleni kuorihousut ja kaipaan mökille unohtunutta takkiani.

Kanssaretkeilijät ovat nälkäisiä. Riisitunturin autiotuvalle, jossa sijaitsee reitin tulentekopaikka, on vielä matkaa. Nautimme välipalan tunturin laella.  Tankkaustauko on nopea viiman vuoksi. Maisemat Kitkajärven yli Rukatunturille ja Kuusamoon jäävät ikuistamatta, kun jatkamme matkaa kohti Ikkunalampea.

Ikkunalampi on paikka, jonka vuoksi olemme Riisitunturilla. Se on maaginen. Lampeen heijastuu pilvinen taivas, männyt, kuuset ja lehtipuut. Se on peili. Jos lammen toisessa päässä ei näkyisi kapeaa maakaistaletta, se näyttäisi jatkuvan suoraan Kitkajärven takana olevalle tunturille saakka. Maa ja taivas, yhtä.

Ikkunalampi sijaitsee Riisin rääpäsyn varrella Riisitunturin kansallispuistossa.

Saamme olla hetken yksin, kunnes teemme tilaa seuraaville lammen ihailijoille. Esikoinen kiitää edellä ja huomauttaa valokuvaamisesta, matkanteko on kuulemma hidasta. Parasta lasten kanssa retkeillessä on se, että silloin voin keskittyä täysin heihin. Kuljemme lasten tahtiin, ihmettelemme luontoa lasten silmin.

Riisitunturin autiotuvan tulentekopaikka osoittautuu katokseksi, jossa on tilaa useammallekin retkikunnalle. Koska retkeilijöiden määrä reitillä on vähentynyt, saamme sen käyttöön kokonaan itsellemme. Vietämme kiireettömän tankkaustauon suojassa tuulelta, keskustelemme roskattomasta retkeilystä ja retkietiketistä. Ja haltioidumme maisemista.

Kuopus kävelee osan loppumatkasta ottaen muutaman maakosketuksen, mutta nousee urheasti ylös. Esikoisen jalka nousee entistä kevyemmin. Hyväntuulinen seurueemme laskeutuu kohti lähtöpistettä. Palaamme osittain samoja jälkiä takaisin, joten näemme sen, mitä tullessa emme nähneet. Jo pysäköintialueelta aukeaa näkymä Kitkajärven yli. Neljä tuntia, hieman yli neljä kilometriä. Kaksi reipasta retkeilijänalkua ja rentoutunut äiti.

Riisin rääpäsy on helppokulkuinen reitti Riisitunturin kansallispuistossa.